Olli-Pekka Italiassa keväällä 2019.

Olli-Pekan isä Reima on entinen soutaja hänkin. Reima on kilpaillut kolmissa eri olympialaisissa ja voittanut MM-hopeaa. Ohessa kuvia hänen soutu-uraltaan.

Olli-Pekan äiti Tuula Karppinen on moninkertainen suomenmestari kilpasoudussa ja yleisurheilussa. Nuorempana hän saavutti arvokisaedustuksia kuulantyönnössä, kunnes Reiman tavattuaan aloitti tavoitteellisen soudun. Kuvia hänestäkin!

Äitini Tuula ja minä

Minä ja mörkö

 

Olli-Pekka Karppinen

Kilpasoutaja

Tarinani omin sanoin

Urheilu on ollut lähellä sydäntä läpi elämäni. Jo lapsena harrastin ja kokeilin eri lajeja hyvinkin ahkerasti. Kotona vietetty aika oli hyvin vähäistä. Harjoitukset, leikit ja pihapelit veivät mennessään.

Lapsena pääharrastuksiksi muovautuivat lajikokeiluiden jälkeen jalkapallo, judo ja kilpauinti. Muutamassa vuodessa uinnista muodostui päälajini ja muut harrastukset loppuivat. Yläasteella uinti olikin jo elämässäni päivittäin melko kovien harjoitusmäärien myötä. Muistan ainaisen fyysisen väsymyksen, jota pitkät uintitreenit tuottivat.

Urheilija-identiteetti muodostui yläasteen aikana. Uinnin saralla aloin saavuttaa ikäluokassani menestystä. Harjoitusmäärät kasvoivat ja muistan kuinka lukion ensimmäisenä vuonna olin uimahallin oven edessä joka maanatai, tiistai, torstai ja perjantai klo 06.00. Se kasvatti. Harjoituksia oli peräti 13. viikossa ja harjoitusmäärät tuntimäärällisesti todella suuret.

Uintiharrastuksen jälkeen siirryin perhelajimme kilpasoudun pariin. Soudun parissa harrastelin lukiovuodet loppuun. Muut asiat elämässä alkoivat kiinnostaa ja olin jo kuopannut menestyshaaveet urheilun osalta. Soutuharrastus pysyi yllä armeijaan menoon saakka.

Vuonna 2013 reserviupseerikurssin 242 aikana mielessäni kuitenkin muhi ajatus soudussa menestymisestä. Pohdin kadettikouluun menoa ja toisaalta urheiluun panostamista. Päädyin panostamaan urheiluun. Se oli menoa taas. Harjoittelin mielipuolisesti ja parhaimmillaan jopa 5 tuntia päivässä.

Urheiluvammat tulivat hyvin tutuksi ja muutamaa vuotta myöhemmin aloitin opinnot Turun yliopistossa. Keskityin punttien nosteluun ja yliopisto-opintoihin. 

Punttisalilta kilpasoutuun 

Vuonna 2018 päätin taas palata harjoitteluun soudun parissa. Paluu harjoitteluun oli melko raskas, sillä aerobinen pohja oli päässyt muutamassa vuodessa laskemaan hyvin paljon. Kausi meni harjoittelutaustaan nähden silti hyvin. Sain ensimmäisen kokemuksen Maailman Cupin kilpailuista Sveitsin Lucernessa.

Kesän 2018 aikana päätin panostaa seuraavaan kauteen kunnolla. Kausi 2019 oli hieman kaksijakoinen. Tuloskunnon saavuttaminen oli helppoa, mutta liika harjoittelu kostautui kilpailukaudella. Aikanen päätös suunnata harjoittelu kohti kautta 2020 tehtiin.

2020

Syksyllä 2019 ja talvella 2020 tehtiin kovaa töitä. Tulokset olivat sen mukaiset ja vedin kesken kovaa harjoituskautta 2000m soututestin aikaan 5,53. Tämän jälkeen korona iski - tulevaisuus on epäselvä. Töitä tehdään taukoamatta.

Kovaa työtä - katse eteenpäin!



Twitter    |    Facebook    |    YouTube

Siskoni Suvi rippipäivänäni.